Mitä elämä olisikaan ilman uutta blogiani, voin sinne huoletta heittää murheet ja ärtymykset niin ei tarvi niitä sitten muun perheen niskaan kaataa. Ai, että mitäkö sitten tänään? Hmmm... taashan se oli minun vika kun herralle ei ollut talvivaatteita haettu varastosta. Ja minuahan on helppo syyttää, että olen käynyt laittamassa tietokoneen kiinni, jonkin hemmetin tärkeän latauksen aikana (vaikka ilmeisesti tyttö oli aamulla sen huomaamattani tehnyt)... elämä on... rankkaa. Joskus vaan tuntuu, että pitikö mun just tuon kanssa naimisiin mennä ja vielä niin hätäisesti. Tiedän, että sääli on sairautta, mutta sitä vaan tulee harrastettua. En tiedä kuinka kauan.

Vielä vuosi sitten olin onnellinen kun olimme tytön kanssa kaksin, mutta pitikin se retale ottaa takaisin tai paremminkin muuttaa sen perässä sinne minne hän nyt halusi. Vuosi sitten minun ei tarvinnut huolehtia muista kuin tytöstä ja itsestä, ja kuinka helppoa se oli. Mutta nyt on kaikki taas toisin, uskoin sen valheita, että herra muuttuu : viettää enemmän aikaa meidän kanssa, vie vaimonsa joskus jonnekin (muutakin kuin pakosta) ja siivoaisi edes omat jälkensä, jos ei kerran kotitöihin jaksa ottaa osaa. Kyllähän mä voin pestä pyykit, käydä kaupassa, laittaa ruuat, siivota, hoitaa lasta jne... kunhan osa-aikatöiden ja opiskelujen lomassa ehdin. Ja sitten jos mä satun ruveta napisemaan, etten yksin jaksa tehdä kaikkea, niin kuuluu, huuto, että älä sitten tee... mutta kuka muukaan ne sitten tekee, joka tapauksessa ne hommat on jonkun tehtävä ennemmin tai myöhemmin. Sitten jos kauniisti yrittää pyytää että voisitko tehdä sen ja sen sillä aikaa kun minä tätä ja tuota... niin kuuluu vain koneelta tai leffan äärestä murahdus, että joo, oota kohta (= huomenna, ylihuomenna tai ei koskaan) ja sitten kolmantena vaihtoehtona, että olen möksönä enkä puhu hälle mitään niin jossain vaiheessa kuuluu tiedustelu, että mikä nyt on ? ja kun ilmaisee että on liian väsynyt tekemään kaiken yksin, niin joko vaihtoehtoinen vastaus on, että sitähän se elämä on, ja mitä sinä luulet että kaikki muut naiset tekee tai, että mikset sanonut aiemmin niin oisin voinut auttaa... just joo. Niin ja kaiken huippu oli lauantai-iltana sängyssä käyty keskustelu , jossa hän jossain välissä sanoi, että pitäisikö hänen olla sellainen juoppo örveltävä, että saan olla onnellinen kun mun mies ei ole ainakaan juoppo. Sillon mulla kiehu, mutta olki pakko pitää höyryt sisällä. Mä niin joka päivä toivon, että se löytäs itselleen jonkun toisen ja voisin sen varjolla jättää sen.

Miksi pitäisi olla yhdessä jos toista ei pysty rakastamaan, kun toinen pitää toista jonakin kodinkoneena, joka hoitaa kaiken. Toinen ei kunnioita eikä osoita hellyyttä (seksiä ei lueta hellyyden osoituksiin). Haluaisin suhteen, jossa minustakin pidettäs huolta, minutkin otettaisiin välillä syliin ja kerrottais kuinka paljon minusta välitetään. Kyllähän minut otetaankin välillä syliin ja kerrotaan että minusta välitetään, mutta se on vain niinä hetkinä, kun hänen miehisyytensäkin haluaa "jotain". Senpä takia hän aina väittääkin, että kaikki miehet ovat samanlaisia, ei ne voi olla naisen lähellä ajattelematta seksiä, ja jokainen halaushetki pitää päättyä seksiin... minä niin toivon, että jonain päivänä joku mies osoittaa tuon fraasin epätodeksi, mutta sitä ennen yritän keskittää elämäni opiskeluun, työhön ja pikku prinsessaan.

Nyt kun tuota negatiivista on tullut taas jauhettua tovi, niin jotain positiivista. Lähden illalla lenkille parhaan ystäväni kanssa, se on ainakin terapeuttista jos ei muuta. Ja on niin ihana kuulla toisen hyvän ystäväni juttuja, kuinka hän on rakastanut, ja löytänyt sielunkumppanin. Ystäväni sanoi ettei hän ikinä ois uskonut sellaista tunnetta olevan olemassa, ja olen oikeesti siitä tosi onnellinen hänen puolestaan. Mä ainakin toivon kokevani jotain vastaavaa vielä tässä elämässä, vaikka jos realistisia ollaan niin parempi kun ei toivos mitään. Onhan mulla mun unelmat ;)

Tänään pitäs vielä katsoa parit opiskelujutut,suunnitella hieman rinsessan synttäreitä ja tehdä jotain ruokaa. Eilen tein uunilohta ja oli kyllä hyvää vaikka nyt itse sanonkin, mutta johtui varmaan kun oli niin tuoretta. Mutta palaillaan :)